Hiljaisuus

Olen viime aikoina päivittänyt blogia yhtä harvoin kuin viimeisimpänä hiljaisena kautenani. Päätin, että hiljaisuuden on aika loppua ja minun tartuttava kirjoittamisen punaiseen lankaan. Itseasiassa olen vähän ehtinyt kaivata tätä kirjoittamista. Tätä on todella ollut ikävä. Kun maailma ympärillä tuntuu meluisalta ja epämieluisalta, on olemassa blogi. Täällä on se hiljaisuus, jota olen etsinyt. Se hiljaisuus, joka on oikeastaan ympäröinyt minua viime aikoina kotona. Se on täydellistä! ♥

Yksi epätasapainoinen maanantai.

Ja onhan tässä ollut lokakuun alku melkoista vuoristorataa. Ensin oltiin irti arjesta ja risteilyllä, sitte siskon kanssa keinumassa Antti Tuiskun keikalla ja sitte työ tuntui raskaalta taakalta. Ei voi sanoa, että olisi ollut helppo kuukausi, mutta eteenpäin ollaan menossa kovaa vauhtia! Olen aloittanut harrastuksen omaisesti Tupperwaren parissa ja nukkunut pitkiä yöunia. Silti ajatus töistä ahdistaa ja luo epävarmuutta. Oma epätasapainoisuus vaatii nyt hiljaisuutta ja täältä se löytyi - elämän tasapaino on taas lähellä tätä hetkeä.

"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. 

Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain.

Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."

Tuu-tikki, Tove Janssonin kirjassa Taikatalvi

Elämä on arvoitus, jonka kanssa on opittava elämään. Tavallaan on lohdullista, ettei voi tietää tulevasta, mutta samalla se saattaa luoda epävarmuutta ja ahdistusta. Toisaalta, ne kaikki tunteet on käytävä läpi, jotta niitä oppii käsittelemään. Oikeastaan elämä on kokoajan kasvamista, oppimista ja asioiden käsittelyä. Älkää kuitenkaan jämähtäkö tähän ajatukseen, kunhan pohdin. :)

♥: Terhimaria