Saippuakuplia

Hei ja moikka kaikille! Kiireeksi meni loppuaika lomasta ja olen virallisesti palannut arkeen. Pakko myöntää, että onhan tämä aivan mielettömän mahtavaa. Olin kuitenkin poissa töistä niin kauan, että töihin ehti todella tulla ikävä. Hieman täytyy kuitenkin muistella viimeisen lomaviikon kohokohtia. Ja ei, festareista kerron sitten taas ihan omana kertomuksena.

Palautuminen Karjurockista tapahtui nopeasti ja alkuviikko sujuikin ihanien asioiden äärellä. Maanantaina piipahdin ostamassa syksylle muutamat keikkaliput ja suunnattiin ystävän kanssa elokuvateatteriin. Itse Ilkimys 3 oli kaikessa komeudessaan hauska elämys ja samanlainen hölmö huumori jatkui edelleen tässä osassa. Illalla Aino osoitti uteliaisuutensa naapurin koiraa kohtaan, kun vinkulelun äänet veivät kaunokaisen kuulon aivan totaalisesti.

♥

Tiistaina kummityttö ja hänen perheen karvakamu saapuivat meille yökylään. Illalla leivottiin muffinsseja, leikittiin barbeilla sekä puhallettiin saippuakuplia. Lopulta kahden iltasadun jälkeen pieni prinsessa nukahti ja nukkuikin komeasti 12 tunnin unet. Aamulla harjoiteltiin heräämistä ennen varsinaista tapahtumaa, mikä hieman itseäni huvitti. Aamupäivällä suunnattiin torille mansikkaostoksille ja jäätelölle. Yhteinen aika kummitytön kanssa, pienen ensimmäinen yökylä mun luona ja koko vuorokausi oli ihan sitä itseään - parasta ja rakkainta. ♥

♥

Torstai olikin jälleen mielelle raskaampi päivä. Jollakin tavalla oleminen tuntui raskaalta ja aloin jo pohtia elämän todellista tarkoitusta. Tästä innostuneena varasin lähes kaikki elämän tarkoitukseen liittyvät kirjat kirjastosta. Niitä ajattelin selata tulevana viikonloppuna, kun mökkielämä VIHDOIN kutsuu minua. Raskas kesä, pieleen menneet suunnitelmat, oman itsensä epävarmuus ja noh, eikös siinä ollutkin jo palaset ahdistukseen kasassa? Ja kyllä, voin hyvin! Välillä naisen elämä saattaa tuntua ahdistavalta ja mun kohdalla sellainen päivä oli tuo torstai. Samainen torstai, jona pakkasin tavarat festareille. Niistä lisää tuonnempana. 

♥: Terhimaria

Kesän eka

Leppoisaa maanantaita! Festarikesän ekasta reissusta on selvitty kotiin asti. Huh, että oli reissu. Ihan mielettömän ihanaa oli jakaa tämä viikonloppu ystävän kanssa.♥ Nyt on aika hieman muistella juuri ollutta viikonloppua ja alkaa kerätä voimia tähän viimeiseen lomaviikkoon ja seuraaville festareille.

Perjantaina mentiin näillä. ♥

Olin siis tänä vuonna ensimmäistä kertaa Karjurockissa ja jotenkin iski olo, että tulevana vuonna on päästävä sinne uudestaan! Meininki oli mahtava ja järjestelyt miellyttivät. Artistikattaus, alueella olleiden kojujen sijoittelu, bussikuljetusten olemassaolo ja ennenkaikkea se fiilis, joka paikan päällä vallitsi! Hiukan huvitti se järkkäreiden määrä. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan ollut ylimitoitettu, koska vähän väliä jotain kannettiin pois tai talutettiin liiallisen humalan vuoksi. Silti. Ehkä tulevana kesänä olisi myös mahtavaa viettää nämä festarit leiriytyen. Saas nähdä, miten tässä käy!

Perjantain päätti Sonata Arctica. Aivan mieletön!

Perjantai sujui nopeasti ja oli mielettömän hauskaa! Lauantaina herättiin lyhyiden yöunien jälkeen ja suunnattiin kuuntelemaan päivän esiintyjiä. Päivän aloitti Kehä jo klo 11, mutta taisi poikien keikka olla viikonlopun paras! Tietysti se oli meille odotetuin. En voi sanoa kuin "kannatti herätä." Aurinkoinen päivä alkoi siis "varhain" ja aurinkoisesti. Kehän poikien keikan jälkeen olikin muutaman tunnin odottelu päivän seuraavaan mielenkiintoiseen artistiin.

"Tänään mun piti tehdä sitä, piti tehdä vähän tätä.."

Myös odottamisen arvoinen oli Antti Tuiskun keikka! Keikka oli hyvä ja sai lanteet liikkeelle. Kyllä se Anatude vaan osaa esiintyä ja ottaa yleisön huomioon. Mieletön artisti, ei voi muuta sanoa! Tavallaan osasinkin odottaa hyvää showta, olenhan nähnyt Antin lähimenneisyydessä muutamaan kertaa livenä.

Ellinooran keikka oli ehdottomasti eniten psyykkeelle käyvä. Miten jonkun ihmisen sanat voivat koskettaa niin syvältä ja saada pienen ihmisen tuntemaan olonsa niin huonoksi?! Ehkä se kertoo vain siitä, että keikalla oli merkitystä? Jotenkin keikan jälkeen kesti oma aikansa saada itsensä koottua takaisin kokonaiseksi. Kaksi ensimmäistä biisiä meni bailatessa, mutta sen jälkeen pidättelin itkua koko loppukeikan. Kosketti, satutti ja jäin miettimään, että pitäisikö Ellinooraa tulevaisuudessa vain kuunnella cd:ltä?!

Lauantai huipentui Vesalan keikkaan. Jäätävä kylmyys päivän paahtavan aurinkoisen sään jälkeen vei keikasta pienen palasen, mutta olihan se mieletön! Edelleenkään en syttynyt Vain Elämää-coverbiiseihin, mutta Vesalan oma tuotanto uppoaa ja kovaa! Mahtava mimmi! Onks tääl muka muitaki ihmisii?

Sunnuntaina oli ihana herätä ystävän vierestä olkapäät palaneena ja jalkojen itkiessä pitkistä kävelymatkoista. Päällimmäisinä mielessä ovat kuitenkin onnistuneet festarit ja mielettömät artistit. Edellisiin lisättyinä mahtavia olivat myös Nikke Ankara ja The 69 eyes. Mieletön viikonloppu! Toivottavasti myös tuleva viikonloppu olisi yhtä mahtava!

♥: Terhimaria

Extempore

Keskellä viikkoa on hyvä avata ajatuksia ja kuluneita päiviä. Mun lomamood ja kadoksissa ollut fiilis ovat alkaneet löytyä! Tänään annan itselleni kuitenkin hetken ja käyn avauttamassa jumiutunutta selkääni. Eilisen istuminen ei tehnyt hyvää, mutta edelleen kävelen enkä ole tarvinnut vahvempia särkylääkkeitä! Malja onnistumiselle.

Viikonloppu oli ja meni. Oikeastaan koko ensimmäinen lomaviikko oli ja meni. Tällä viikolla olen jo ehtinyt saada kunnolla fiiliksestä kiinni eikä sadekaan ole tätä fiilistä lannistanut! Jo eletystä lomaviikosta jäi mieleen ensimmäinen jokilaiva-reissu, Ainon kanssa tehdyt lenkit, kummityttö ja ystävät. Kyllä, kesäni on alkanut ja tästä tämä todella lähtee rullaamaan!

Aino.♥

Eilen ollut sateinen tiistai vietettiin pikkuveljen ja nuorimman siskon kanssa. Jo maanantaina suunnattiin nuorimman kanssa äidin luokse ja jäätiin oikein yökylään. Ihan extempore. Aamupäivällä odotti lähtö Helsinkiin, jonne kuitenkin matkattiin bussilla. Autossani on melko huonot renkaat (se oli hyvä tekosyy, koska en millään jaksanut ajaa) eikä sadekelissä ajelu kuulu muutoinkaan suosikkeihini. Aino sai siis viettää rauhallisen palautumispäivän kotona yökyläreissun jälkeen. :)

Olihan tällä extempore-matkalla myös tarkoitus - hakea veljen puhelin, joka lauantaina jatkoi matkaansa ilman veljeä Helsinkiin asti. Velipoikahan jäi bussin kyydistä jo Raumalla.. Ainakin kesän lista etenee omalta osaltani, kun näitä sattumuksia meille näyttää sattuvan. Reissu oli onnistunut siinäkin mielessä, että löysin festariasuun sopivaa asustetta! Kannatti siis lähteä vaikka pikavisiitti olikin.

Mun kesän ensimmäiset festarit on siis tämän viikon loppupuolella. Olen odottanut tätä meininkiä kunnolla viimeisen viikon ja valmistautunut siihen ehkä hivenen kauemmin. On ihan mahtavaa, että saa lähteä hyvän ystävän kanssa sekoilemaan vieraalle paikkakunnalle! No ei ehkä sekoilemaan, mutta nauttimaan mahtavasta musiikista ja luomaan uusia muistoja talven pimeyttä kirkastamaan. Ihan kauheasti ei voi suunnitella, muuten menee kaikki penkin alle! Tai, niin yleensä käy.

Tajusin, että saan festaroida kaksi viikonloppua putkeen! Sitten onkin jo paluu arkeen ja työmaalle. On mulla ollut myös ikävä töihin, kun olen joutunut niin kauan olemaan sieltä poissa. Mutta tähän seikkaan ei takerruta vielä - lomaa on edelleen jäljellä monta päivää! Vielä aion ehtiä paneutua kalenterien koristeluun, uimiseen ja käyn myös istumassa piknikillä! 

Nyt oli paha paikka!

Olen maailman huonoin näissä kuvissa, mutta onnistuttiin siskon kanssa ottamaan muutama ihan onnistunutkin kuva. Mielestäni näistä huokuu eräänlainen onnellisuus ja ehkä jopa seesteisyys. Alan siis olla jo sinut sen kanssa, että sairasloma toi lisäkiloja jotka eivät päivässä katoa. Ollaan me Ainon kanssa liikuttu ja alkaa peruskunto palata tuttuihin uomiinsa. Tuntuu, että sairasloma vei minut niin fyysisesti kuin psyykkisestikin äärirajoille. Täältä on suunta ylöspäin ja totta puhuen, mun on hyvä näin. Kyllä, kaikkine kiloineni. #vaakakapina on ohjannut pois vaa'alta enkä ole siellä myöskään käynyt!

Jatkan tarinointia mahdollisesti vielä ennen festareita, mutta viimeistään alkuviikolla. :) Kesä on nyt!

♥: Terhimaria

Ai, heinäkuu?

Moi ja moi! Terveisiä kesälomalta ja bucket listan suorittamisesta! Ei tätä voi oikein sanoa suorittamiseksi, kun joka hetkestä on jäänyt hyvä fiilis! Suorittaminen kuulostaa itsesssään melko negatiiviselta sanahirviöltä, joten jätetään se nyt taakse. Iloisena asiana voidaan sanoa, että selkäkipu on lähes kokonaan taakse jäänyt. Toisinaan hieman särkee, mutta ei todellakaan niin paljoa kuin pahimpina päivänä. Mutta kesän bucket listasta on siis valmiina nyt 7/21 eli kolmas osa! Tällä viikolla tulen vielä saamaan ruksit ainakin kahteen, joten hyvällä mallilla tämä on. :)

En voi tajuta, että nyt on jo heinäkuu ja mulla oikeasti loma?! Kohta sitä havahtuu siihen, että kesä meni jo ja mitä jäi mieleen? Ainakin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja mähän olen kesääni miettinyt. Vaikka epätoivo tässä kohta alkaa olla, kun ei tässä kuitenkaan tapahdu mitään! Lataan kaiken fiiliksen festareille ja nautin vielä tänään olemassa olemattomasta aikataulusta. Sitä ei vaan ole!

Kesäloma ei siis ole vielä kauheasti poikennut pitkästä sairaslomasta. Nämä ensimmäiset päivät ovat menneet lähinnä kotona ja kirpputoreja kiertäessä. Olen kuumeisesti etsinyt edullisia ja erilaisia vaatteita tuleville festareille. Ja muutamia onnekseni löytänytkin. Mutta tämän loman aikana olen herännyt lähes joka aamu klo 6! Johtuu siitä, että nuorin siskoni asustelee mun luona ja on herännyt nyt monena aamuna töihin. Enhän mä tämän jälkeen ole itse saanut nukuttua ja aamut ovat kuluneet aikalailla horroksessa kotona. Kyllä mun kesä vielä alkaa!

Tässä kuvassa yhdistyy kaksi asiaa - värjätyt hiukset ja 7/21 :)

Se näistä lyhyistä kuulumisista! Nyt suuntana lenkkipolut kahden karvakaverin ja minisiskon kanssa.. Seuraavassa kirjoituksessa tulee olemaan enemmän sisältöä! Nyt ei vaan lähde, kun ei ole kuulumisia, joita kertoa.

♥: Terhimaria