Kesäkuun resepti

Mikä olisi paras tapa aloittaa perjantai ja alkava viikonloppu? No tietysti mahtava aamupala ja mielellään vielä hieman erikoinen sellainen. Eilen illalla leivoin kahden sipulin leivän, jonka reseptin loihdin omasta päänsisäisestä keittokirjasta. Jäin illalla vielä miettimään, miten voisin hyödyntää tuota mestariteosta aamullakin. En halunnut tehdä tavallisesti leipää margariinilla, joten keksin hyödyntää parvekepuutarhani antimia. Niistä syntyikin herkullinen taideteos, joka kantaa nimeä tomaatti-bruschetta. :)

Valmis mestariteos.

Valmistukseen käytin hyödyksi Yhteishyvän reseptiä. Muokkasin reseptiä omaan makuun sopivammaksi ja saatte seuraavassa mun muokatun reseptin.

Tomaatti-bruschettat 

Ainekset kolmeen annokseen

3 viipaletta vaaleaa leipää

Paistamiseen öljyä

Tomaattiseokseen

3 kpl kirsikkatomaatteja

8 basilikanlehteä

6 lehteä oreganoa

2 ruohosipulin vartta

1 valkosipulinkynsi

Puolet pienestä chilistä/maun mukaan

1 rkl tummaa balsamikastiketta

Ripaus suolaa, mustapippuria, sokeria

Tarjoiluun

6 pientä basilikanlehteä

6 rucolanlehteä

2 ruohosipulin vartta

Hieman tummaa balsamikastiketta

Viipaloi tomaatit neljään osaan ja laita ne pieneen astiaan. Lisää sekaan hienonnettu basilika, oregano, valkosipulinkynsi sekä puolet chilistä hienonnettuna. Lisää vielä hienonnetut ruohosipulin varret sekä tumma balsamikastike. Mausta ripauksella suolaa, sokeria ja mustapippuria. Sekoita kevyesti. Anna tekeytyä leipäviipaleiden paistamisen ajan.

Paista leipäviipaleet öljyssä rapeiksi.

Levitä paistetulle leiville tummaa balsamikastiketta ja asettele 2 rucolanlehteä/viipale. Levitä tomaattiseos leivälle. Koristele annos basilikanlehdillä ja ruohosipulilla.

Hyvää ruokahalua!

♥: Terhimaria

Summer edition

Tiistaita toverit! Onnistuin jotenkin poistamaan juhannukseen liittyvän kirjoitukseni, jonka jo kerran julkaisin. Näppärältä onnistuu näköjään mikä vain. :D Mutta nopeimmat ehtivät lukaista mun terkut ja nyt keskitytään tämänhetkisiin fiiliksiin elämästä. Jos nyt silti pähkinänkuoressa; Juhannus sujui selkäkivuissa, mutta pitkälti Pokémonia pelatessa ja sarjakoukkuun joutumisessa. Fiilis oli kaikkineen melko ahdistava, mutta hetkittäin olin onnellinen etten ole telttailemassa kipeän selkäni kanssa. Kaikkineen juhannus saa arvosanan 3/10, ei mielellään enää ikinä uudelleen tällaista! Paluu tähän hetkeen!

Mun superkoira. ♥

Ihanaa todeta, että selkäkipu alkaa todella helpottaa! Vielä on iltaisin kuumottava alaselkä ja hieman kipuja havaittavissa päivän menojen jälkeen, mutta selkeää parantumista on tapahtumassa. Ehdin jo miettiä surullista kohtaloani selkäkipuineni ja ohi kaikkien mahtavien kesäjuttujen. Alan olla jo innostuneempi kesästä, kun kipu alkaa hellittää otettaan. Tai ainakin tulkitsen niin kahden hieman paremman päivän jälkeen. Tosin eilen aamulla Aino rykäisi mua mukanaan lenkin päätteeksi, että aloin hetkellisesti toivoa kaikkia mahdollisia keinoja lopettaa tämä jatkuva kipuilu. Ajattelin silti kokeilla huomenna hierontaan menoa, jos siellä vaan onkin todellinen jumiutuma.

Edelleen harmittaa kotona kökkiminen, mutta olen sitä yrittänyt työstää mielessäni. Mun kesä alkaa vielä selkäkivun helpotuttua ja siitä tulee paras kesä ikinä! Olen hahmotellut kesän bucket listiä ja oon pitkälti yrittänyt täyttää listaa sellaisilla toiminnoilla, jotka voin tehdä myös itsekseni. Oon mielestäni melko huono innostajana (tästä voi tietysti ihmiset olla eri mieltä) ja siksikin päätin varautua sellaisin jutuin, että saan ne toteutettua myös vain oman itseni seurassa. Tässä ehkä tulee esille taas lähes itsekseen vietetty kuukausi, kun epävarmuus kulminoituu tähän pisteeseen. Osa näistä on jo toteutettu, mutta tässä teille mun bucket list - summer edition.

- Rullaluistele
- Käy yöuinnilla
- Perusta yrttitarha (perustettu ♥)
- Metsästä Pokémoneja (done!)
- Käy huvipuistossa
- Bloggaa (done :))
- Tutustu uusiin tyyppeihin
- Värjää hiukset
- Käy uimassa
- Mene yksin keikalle
- Kävele Ruissalossa (done, mutta we will see again!)
- Lue kirja
-  Ota lävistys
- Festaroi
- Mene piknikille
- Nuku päiväunet (tää on niin jo suoritettu!)
- Nauti auringosta
- Mene mökille
- Lähde extempore-reissulle
- Tee saunavihta
- Jokiranta-kävely

Eikös siinä ole listaa kerrakseen? Ja todella parasta on se, että tämän listan toteuttaminen ei vaadi kuin itseltä seikkailumieltä, mutta on osittain toteutettavissa myös kaverin kanssa. Tästä tulee paras kesä ikinä!

♥: Terhimaria

Nro. 23

Huomenta ja ihanaa sadepäivää! Mitään laskematta, tänään eletään selkäkipujen kanssa päivää numero 23. Alkaa jo kyllästyttää jatkuva lääkärissä juokseminen ja diagnoosittomuus. Tai olen joka lääkärikäynniltä saanut diagnoosin, joka on sama kuin edellinen. Eilinen käynti taisi olla näistä kaikista nöyryyttävin, kun koin ettei mua oteta tosissaan. Lääkärin toteamus siitä, ettei kuvaaminen auta, oli mulle ehkä liikaa. Uusittujen reseptien kanssa kotiin apteekin kautta. Jos tämä viikko jo olisi viimeinen kipuviikko? #toiveikas

Jokainen lääkäri on sanonut samaa; ei mitään vakavaan viittaavaa, liiku ja syö lääkkeitä. Eilen sain kuntouttavia harjoituksia lääkityksen kaveriksi. Enkä tiedä onko tarkoituksenmukaista syödä tulehduskipulääkkettä kolmatta viikkoa? En tiedä, mitä mun pitäisi sanoa tai tehdä. Alan olla täysin neuvoton. Kokonaisvaltaista kipua, joka alkaa käydä mielenterveyden päälle. Tietääkö joku sen tunteen, kun jää kaikesta paitsi? Mun arki on sitä nyt. Olen väkisin yrittänyt mennä töihin ja päästä takaisin arkeen kiinni, mutta 15 minuutin istumisen jälkeen selkä huutaa apua ja mun sielu itkee verta. Autolla ajaminen on ollut myös haastavaa, mikä osakseen kertoo siitä etten ole kunnossa. Voisiko joku tulla pelastamaan minut näiltä kivuilta?

Ja kyllä, en ole hautautunut sängyn pohjalle vaan oikeasti myös liikkunut. Ainon lenkittäminen on aina itsessään haastavaa ja yllätyksiä täynnä. Joka kerta saa jännittää sitä, vetäiseekö Aino hajun perään ja nytkäyttää selän. Lääkärin mukaan selkä ei voi mennää enää pahemmaksi, joskin epäilen tätä lausetta. Mutta sitä todistusaineistoa perjantailta, kun oltiin kunnon kävelyllä Ruissalon ihanissa maisemissa. Nautin älyttömästi vaikka kotona selkä itki ja jalat kaipasivat jalkakylpyä. ♥

Nyt mun on aika yrittää päästä sinuiksi tän kivun kanssa, kun on maailman hankalinta olla hyvällä tuulella. Ainakin yritän olla positiivinen ja toiveikas, että tämä menee joskus ohi. Voiko Noidannuoli todella kestää kolmesta neljään viikkoa?

♥: Terhimaria

Tasapaksu arki

Ajattelin ensimmäisenä kertoa teille tilannepäivityksen viime vuoden askarruttavista asioista. Loppuvuoden askarruttaviin kirjoituksiin palaaminen oli ihan hauskaa, tosin aistin edelleen sen paniikin kirjoitusten taustalta. Nyt asiat ovat selkeämpiä ja paniikille voi vähän nauraakin. Siirrytään siis kuulumisiin, jotta tekin ymmärrätte miksi tämä tuntuu huvittavalta.

Viime vuoden marraskuussa tuskailin ja kipuilin paljon avoimena olevaa tulevaisuutta. Suurin kipupiste oli epävarma työpaikka. Sain siis lomailla joulukuun eikä loma tullut yhtään huonoon saumaan. Joulukuun puolessa välissä työkuviot selkenivät - siis keskellä mun lomaa. Mun ei tarvinnutkaan vaihtaa työpaikkaa vaan sain vakituisen pestin senhetkisestä työstä (joka on samalla se nykyinen työ)! Olin häkeltynyt, onnellinen ja helpottunut. Olen niitä edelleen, kun saan tehdä työtä, josta oikeasti tykkään. <3

Juhlamalja vakituiselle työlle!

Joulukuussa olleen loman aikana havahduin kotini ahtauteen. Asiaan vaikutti olennaisesti veljeni majailu mun luona eikä 30 neliötä ollut ihan sopiva kahdelle ihmiselle ja yhdelle koiralle. Vaikka tiesin veljeni olevan mun luona vain kuukauden (todellisuudessa 2-3 viikkoa). Myös lähestyvä putkiremontti askarrutti, kun tietoa sen alkamisesta ei varsinaisesti ollut. Oli vain ohut tieto sen olevan lähitulevaisuudessa. Sopivasti aprillipäivänä mun tavarat oli jo uudessa kodissa, jossa neliöitä on reilut 20 enemmän. Tykkään tästä kodista paljon ja aion kirjoittaa tästä oman kuvilla varustetun kirjoituksen. Tai kuvata sen videon! :)

Ja uuden kodin sijaitessa eri kaupungissa, oli myös otettava askel aikuisuuteen ja ostettava menopeli. Tästäkin saatte kuulla enemmän myöhemmin, koska ei se aivan mutkaton tapahtuma ollutkaan. Ja juuri niiden mutkien kautta ajelen nyt omalla autolla, joka a) toimii ja b) on juurin munlainen auto. Ainokin on onnellinen, kun saa istuskella auton kyydissä! Ja mä ehkä vielä onnellisempi, kun työmatkaan kuluu enää vain 30 minuuttia edelliset 1,5 tunnin sijaan! :)

Siinä askarruttavimpien kysymysten nykyiset tilanteet. Kuten voi huomata, tasapaksulta tuntuva arki ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö elämässä tapahtuisi mitään! Näiden kuulumisten myötä kohti uusia kirjoituksia! :)

♥: Terhimaria

Yllätys!

Mä oon täällä taas! Se oli tämän kirjoituksen suurin yllätys ja kaikkein tärkein. Ihmeellinen innostuminen Snapchatista, YouTubesta ja Instagramin oudosta virtuaalimaailmasta innosti mut taas etsimään tieni blogin luokse. Ja kyllä, on ollut ikävä. <3

Tietysti tässä on ehtinyt tapahtua ihan hurjasti viimeisimmän kirjoituksen jälkeen ja luonnollisesti haluan kertoa niistä. Viimeinen puolivuotinen on ollut täynnä erilaisia käänteitä, yllätyksiä ja oivalluksia. Arki tuntuu toisinaan ehkä tasapaksulta, mutta jälkeen päin katsottuna elämässä on tapahtunut todella paljon. Olen myös löytäneeni hetkellisesti onnellisuuden, toivottavasti tämä on pysyvää.  Jotenkin näyttää siltä, että kaikki alkaa olla hyvin. Eihän kaikilla osa-alueilla edelleenkään ole balanssia, mutta pääpiirteittäin nautin elämästäni nyt. Ja sehän on yksi hienoimmista asioista! Mutta ajatuksenani on kertoa kertyneistä asioista hiljalleen, enkä ala kaikkea vuodattaa tähän kirjoitukseen.

Oikeastaan innostuminen YouTubesta sai liikkeelle myös villin ajatuksen - voisinko tulevaisuudessa kertoa kaikesta enemmän videoiden muodossa? Elämme jännittäviä aikoja! :)

Nyt mun on aika alkaa luonnostella seuraavia juttuja. Ihanaa olla bäk!

♥: Terhimaria