Hiljaisuus

Luen Facebookista viestin, jossa kerrotaan kauppatorilla tapahtuvan kauheita. Pelästyn ja panikoin. En uskallakaan lähteä kauppaan. Epäuskoisena mietin, mitä tässä kaupungissa oikein tapahtuu. Turussa, minun kotikaupungissani on tapahtunut surullinen ja väkivaltainen teko. Alan seurata Lounais-Suomen poliisin twiittejä. En uskalla poistua siskoni luota ennen ilta yhdeksää vaikka tilanne on ollut jo monia tunteja rauhallinen.

🖤

Tällaiset tapahtumat omassa kotikaupungissa vetävät sanattomiksi. Vielä aamukahvin äärellä mietin, miten jollakin ihmisellä voi olla niin huono olla, että on toimittava näin? Tällaisessa tapauksessa ei voi välttyä miettimästä mahdollista terroristista taustaa teolle. Miten joku uskonto voi sallia tällaiset teot? Mitä tässä maailmassa tapahtuu?

Voimia uhrien omaisille, sairaalahoidossa oleville uhreille ja koko Suomelle. Lintukotomme ei ehkä ole enää niin turvallinen. Rakkautta ja turvallisuutta ystävät. 

♥: Terhimaria

Joko on elokuu?

Kyllä, mutta ainakin mulle tämä on edelleen kesäkuukausi. Eli kesän listaa ja sen toteutuneisuutta saatte vielä odottaa. Tällä hetkellä mulla on menossa vapaapäivä 5/5 ja nopeasti nämäkin menivät ohitse. Jospa kertoisin kuulumisiani hieman kuvien muodossa? :)

Siskot mökkeilemässä. ❤️

Lähdettiiin siis Ainon ja Aadan kanssa mökkeilemään ja se oli oikeasti yksi kesän kohokohdista. Viikonloppu rentoillen ja antaen aikaa ajatuksille - kyllä kiitos! Viikonloppu meni kokonaisuudessaan hyvin ja jouhevasti. Grilliruoka oli hyvää, teltassa nukkuminen ihanaa ja seura sanoinkuvaamattoman hienoa. Kiitos isille ja Minnalle tuosta mökkiviikonlopusta. ❤️

Työkamu.

Sitten palattiinkin rytinällä arkeen, Ainon kanssa. Mä tykkään kokoajan enemmän mun työstä! Mutta se siitä ja kohti muita kuulumisia. Ja niitäkin on tässä päivien aikana kertynyt hieman lisää kerrottavaksi. Aloitetaan vaikka siitä, että torstaina alkoi mun vapaat, joista nyt siis menossa 5/5. Tuo torstai meni ihan suunnitellun suunnittelemattomasti Pokémoneja metsästäen ja perjantaina hain pikkuveljen linja-autoasemalta. Ja sehän tarkoittaa...

Okei, ensin arvoitus. Mikä yhdistää mua ja veljeä sen lisäksi, että ollaan samasta perheestä? No YSÄRI! Oltiin siis Paulin kanssa kuuntelemassa Turku go90's festareilla ysäreitä! Ihan parasta ja kesän festarikausi jatkui yhdet pippalot lisää. Jäi tuosta sateisesta viikonlopusta pari kuvaakin talteen ja kaksi ihan onnistunuttakin kuvaa - vähän kuin yksi onnistunut kuva/päivä.

Sisko ja sen veli - sateesta huolimatta.

Kohokohtia oli ehdottomasti näissä kekkereissä Raptori ja Movetron! Myös Oku järjesti mahtavat pippalot omalla setillään. Mä niin tykkään näistä lapsuusaikojen hiteistä! Pakko myöntää, että Modern Talking Reloaded yllätti myös positiivisesti. :)

Päivä 2 - kolmatta ei olisi jaksanutkaan!

Sunnuntaina minisisko muutti kotiin ja veli samalla kyydillä. Jotta asunnon hiljaisuus ei olisi päässyt yllättämään, kävinpä eilen Helsingissä. Melko extempore, mutta oli ihanaa viettää päivä itsensä kanssa jossain muualla. Olin siis rehellisesti etsimässä Pokemoneja muutaman tunnin ajan. Vaikka satoi, niin hyvä päivä tuo oli! Tällaisina hetkinä sitä tajuaa, että voi olla onnellinen yksinkin ja tehdä asioita, joista pitää. Ja ei, en nyt hautaa kaikkia toiveita omasta perheestä (joskus tulevaisuuden kirjoittamattomilla sivuilla), mutta oon aika onnellinen näin ja just nyt. ❤️

♥: Terhimaria

Saippuakuplia

Hei ja moikka kaikille! Kiireeksi meni loppuaika lomasta ja olen virallisesti palannut arkeen. Pakko myöntää, että onhan tämä aivan mielettömän mahtavaa. Olin kuitenkin poissa töistä niin kauan, että töihin ehti todella tulla ikävä. Hieman täytyy kuitenkin muistella viimeisen lomaviikon kohokohtia. Ja ei, festareista kerron sitten taas ihan omana kertomuksena.

Palautuminen Karjurockista tapahtui nopeasti ja alkuviikko sujuikin ihanien asioiden äärellä. Maanantaina piipahdin ostamassa syksylle muutamat keikkaliput ja suunnattiin ystävän kanssa elokuvateatteriin. Itse Ilkimys 3 oli kaikessa komeudessaan hauska elämys ja samanlainen hölmö huumori jatkui edelleen tässä osassa. Illalla Aino osoitti uteliaisuutensa naapurin koiraa kohtaan, kun vinkulelun äänet veivät kaunokaisen kuulon aivan totaalisesti.

♥

Tiistaina kummityttö ja hänen perheen karvakamu saapuivat meille yökylään. Illalla leivottiin muffinsseja, leikittiin barbeilla sekä puhallettiin saippuakuplia. Lopulta kahden iltasadun jälkeen pieni prinsessa nukahti ja nukkuikin komeasti 12 tunnin unet. Aamulla harjoiteltiin heräämistä ennen varsinaista tapahtumaa, mikä hieman itseäni huvitti. Aamupäivällä suunnattiin torille mansikkaostoksille ja jäätelölle. Yhteinen aika kummitytön kanssa, pienen ensimmäinen yökylä mun luona ja koko vuorokausi oli ihan sitä itseään - parasta ja rakkainta. ♥

♥

Torstai olikin jälleen mielelle raskaampi päivä. Jollakin tavalla oleminen tuntui raskaalta ja aloin jo pohtia elämän todellista tarkoitusta. Tästä innostuneena varasin lähes kaikki elämän tarkoitukseen liittyvät kirjat kirjastosta. Niitä ajattelin selata tulevana viikonloppuna, kun mökkielämä VIHDOIN kutsuu minua. Raskas kesä, pieleen menneet suunnitelmat, oman itsensä epävarmuus ja noh, eikös siinä ollutkin jo palaset ahdistukseen kasassa? Ja kyllä, voin hyvin! Välillä naisen elämä saattaa tuntua ahdistavalta ja mun kohdalla sellainen päivä oli tuo torstai. Samainen torstai, jona pakkasin tavarat festareille. Niistä lisää tuonnempana. 

♥: Terhimaria

Kesän eka

Leppoisaa maanantaita! Festarikesän ekasta reissusta on selvitty kotiin asti. Huh, että oli reissu. Ihan mielettömän ihanaa oli jakaa tämä viikonloppu ystävän kanssa.♥ Nyt on aika hieman muistella juuri ollutta viikonloppua ja alkaa kerätä voimia tähän viimeiseen lomaviikkoon ja seuraaville festareille.

Perjantaina mentiin näillä. ♥

Olin siis tänä vuonna ensimmäistä kertaa Karjurockissa ja jotenkin iski olo, että tulevana vuonna on päästävä sinne uudestaan! Meininki oli mahtava ja järjestelyt miellyttivät. Artistikattaus, alueella olleiden kojujen sijoittelu, bussikuljetusten olemassaolo ja ennenkaikkea se fiilis, joka paikan päällä vallitsi! Hiukan huvitti se järkkäreiden määrä. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan ollut ylimitoitettu, koska vähän väliä jotain kannettiin pois tai talutettiin liiallisen humalan vuoksi. Silti. Ehkä tulevana kesänä olisi myös mahtavaa viettää nämä festarit leiriytyen. Saas nähdä, miten tässä käy!

Perjantain päätti Sonata Arctica. Aivan mieletön!

Perjantai sujui nopeasti ja oli mielettömän hauskaa! Lauantaina herättiin lyhyiden yöunien jälkeen ja suunnattiin kuuntelemaan päivän esiintyjiä. Päivän aloitti Kehä jo klo 11, mutta taisi poikien keikka olla viikonlopun paras! Tietysti se oli meille odotetuin. En voi sanoa kuin "kannatti herätä." Aurinkoinen päivä alkoi siis "varhain" ja aurinkoisesti. Kehän poikien keikan jälkeen olikin muutaman tunnin odottelu päivän seuraavaan mielenkiintoiseen artistiin.

"Tänään mun piti tehdä sitä, piti tehdä vähän tätä.."

Myös odottamisen arvoinen oli Antti Tuiskun keikka! Keikka oli hyvä ja sai lanteet liikkeelle. Kyllä se Anatude vaan osaa esiintyä ja ottaa yleisön huomioon. Mieletön artisti, ei voi muuta sanoa! Tavallaan osasinkin odottaa hyvää showta, olenhan nähnyt Antin lähimenneisyydessä muutamaan kertaa livenä.

Ellinooran keikka oli ehdottomasti eniten psyykkeelle käyvä. Miten jonkun ihmisen sanat voivat koskettaa niin syvältä ja saada pienen ihmisen tuntemaan olonsa niin huonoksi?! Ehkä se kertoo vain siitä, että keikalla oli merkitystä? Jotenkin keikan jälkeen kesti oma aikansa saada itsensä koottua takaisin kokonaiseksi. Kaksi ensimmäistä biisiä meni bailatessa, mutta sen jälkeen pidättelin itkua koko loppukeikan. Kosketti, satutti ja jäin miettimään, että pitäisikö Ellinooraa tulevaisuudessa vain kuunnella cd:ltä?!

Lauantai huipentui Vesalan keikkaan. Jäätävä kylmyys päivän paahtavan aurinkoisen sään jälkeen vei keikasta pienen palasen, mutta olihan se mieletön! Edelleenkään en syttynyt Vain Elämää-coverbiiseihin, mutta Vesalan oma tuotanto uppoaa ja kovaa! Mahtava mimmi! Onks tääl muka muitaki ihmisii?

Sunnuntaina oli ihana herätä ystävän vierestä olkapäät palaneena ja jalkojen itkiessä pitkistä kävelymatkoista. Päällimmäisinä mielessä ovat kuitenkin onnistuneet festarit ja mielettömät artistit. Edellisiin lisättyinä mahtavia olivat myös Nikke Ankara ja The 69 eyes. Mieletön viikonloppu! Toivottavasti myös tuleva viikonloppu olisi yhtä mahtava!

♥: Terhimaria

Extempore

Keskellä viikkoa on hyvä avata ajatuksia ja kuluneita päiviä. Mun lomamood ja kadoksissa ollut fiilis ovat alkaneet löytyä! Tänään annan itselleni kuitenkin hetken ja käyn avauttamassa jumiutunutta selkääni. Eilisen istuminen ei tehnyt hyvää, mutta edelleen kävelen enkä ole tarvinnut vahvempia särkylääkkeitä! Malja onnistumiselle.

Viikonloppu oli ja meni. Oikeastaan koko ensimmäinen lomaviikko oli ja meni. Tällä viikolla olen jo ehtinyt saada kunnolla fiiliksestä kiinni eikä sadekaan ole tätä fiilistä lannistanut! Jo eletystä lomaviikosta jäi mieleen ensimmäinen jokilaiva-reissu, Ainon kanssa tehdyt lenkit, kummityttö ja ystävät. Kyllä, kesäni on alkanut ja tästä tämä todella lähtee rullaamaan!

Aino.♥

Eilen ollut sateinen tiistai vietettiin pikkuveljen ja nuorimman siskon kanssa. Jo maanantaina suunnattiin nuorimman kanssa äidin luokse ja jäätiin oikein yökylään. Ihan extempore. Aamupäivällä odotti lähtö Helsinkiin, jonne kuitenkin matkattiin bussilla. Autossani on melko huonot renkaat (se oli hyvä tekosyy, koska en millään jaksanut ajaa) eikä sadekelissä ajelu kuulu muutoinkaan suosikkeihini. Aino sai siis viettää rauhallisen palautumispäivän kotona yökyläreissun jälkeen. :)

Olihan tällä extempore-matkalla myös tarkoitus - hakea veljen puhelin, joka lauantaina jatkoi matkaansa ilman veljeä Helsinkiin asti. Velipoikahan jäi bussin kyydistä jo Raumalla.. Ainakin kesän lista etenee omalta osaltani, kun näitä sattumuksia meille näyttää sattuvan. Reissu oli onnistunut siinäkin mielessä, että löysin festariasuun sopivaa asustetta! Kannatti siis lähteä vaikka pikavisiitti olikin.

Mun kesän ensimmäiset festarit on siis tämän viikon loppupuolella. Olen odottanut tätä meininkiä kunnolla viimeisen viikon ja valmistautunut siihen ehkä hivenen kauemmin. On ihan mahtavaa, että saa lähteä hyvän ystävän kanssa sekoilemaan vieraalle paikkakunnalle! No ei ehkä sekoilemaan, mutta nauttimaan mahtavasta musiikista ja luomaan uusia muistoja talven pimeyttä kirkastamaan. Ihan kauheasti ei voi suunnitella, muuten menee kaikki penkin alle! Tai, niin yleensä käy.

Tajusin, että saan festaroida kaksi viikonloppua putkeen! Sitten onkin jo paluu arkeen ja työmaalle. On mulla ollut myös ikävä töihin, kun olen joutunut niin kauan olemaan sieltä poissa. Mutta tähän seikkaan ei takerruta vielä - lomaa on edelleen jäljellä monta päivää! Vielä aion ehtiä paneutua kalenterien koristeluun, uimiseen ja käyn myös istumassa piknikillä! 

Nyt oli paha paikka!

Olen maailman huonoin näissä kuvissa, mutta onnistuttiin siskon kanssa ottamaan muutama ihan onnistunutkin kuva. Mielestäni näistä huokuu eräänlainen onnellisuus ja ehkä jopa seesteisyys. Alan siis olla jo sinut sen kanssa, että sairasloma toi lisäkiloja jotka eivät päivässä katoa. Ollaan me Ainon kanssa liikuttu ja alkaa peruskunto palata tuttuihin uomiinsa. Tuntuu, että sairasloma vei minut niin fyysisesti kuin psyykkisestikin äärirajoille. Täältä on suunta ylöspäin ja totta puhuen, mun on hyvä näin. Kyllä, kaikkine kiloineni. #vaakakapina on ohjannut pois vaa'alta enkä ole siellä myöskään käynyt!

Jatkan tarinointia mahdollisesti vielä ennen festareita, mutta viimeistään alkuviikolla. :) Kesä on nyt!

♥: Terhimaria

Ai, heinäkuu?

Moi ja moi! Terveisiä kesälomalta ja bucket listan suorittamisesta! Ei tätä voi oikein sanoa suorittamiseksi, kun joka hetkestä on jäänyt hyvä fiilis! Suorittaminen kuulostaa itsesssään melko negatiiviselta sanahirviöltä, joten jätetään se nyt taakse. Iloisena asiana voidaan sanoa, että selkäkipu on lähes kokonaan taakse jäänyt. Toisinaan hieman särkee, mutta ei todellakaan niin paljoa kuin pahimpina päivänä. Mutta kesän bucket listasta on siis valmiina nyt 7/21 eli kolmas osa! Tällä viikolla tulen vielä saamaan ruksit ainakin kahteen, joten hyvällä mallilla tämä on. :)

En voi tajuta, että nyt on jo heinäkuu ja mulla oikeasti loma?! Kohta sitä havahtuu siihen, että kesä meni jo ja mitä jäi mieleen? Ainakin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja mähän olen kesääni miettinyt. Vaikka epätoivo tässä kohta alkaa olla, kun ei tässä kuitenkaan tapahdu mitään! Lataan kaiken fiiliksen festareille ja nautin vielä tänään olemassa olemattomasta aikataulusta. Sitä ei vaan ole!

Kesäloma ei siis ole vielä kauheasti poikennut pitkästä sairaslomasta. Nämä ensimmäiset päivät ovat menneet lähinnä kotona ja kirpputoreja kiertäessä. Olen kuumeisesti etsinyt edullisia ja erilaisia vaatteita tuleville festareille. Ja muutamia onnekseni löytänytkin. Mutta tämän loman aikana olen herännyt lähes joka aamu klo 6! Johtuu siitä, että nuorin siskoni asustelee mun luona ja on herännyt nyt monena aamuna töihin. Enhän mä tämän jälkeen ole itse saanut nukuttua ja aamut ovat kuluneet aikalailla horroksessa kotona. Kyllä mun kesä vielä alkaa!

Tässä kuvassa yhdistyy kaksi asiaa - värjätyt hiukset ja 7/21 :)

Se näistä lyhyistä kuulumisista! Nyt suuntana lenkkipolut kahden karvakaverin ja minisiskon kanssa.. Seuraavassa kirjoituksessa tulee olemaan enemmän sisältöä! Nyt ei vaan lähde, kun ei ole kuulumisia, joita kertoa.

♥: Terhimaria

Kesäkuun resepti

Mikä olisi paras tapa aloittaa perjantai ja alkava viikonloppu? No tietysti mahtava aamupala ja mielellään vielä hieman erikoinen sellainen. Eilen illalla leivoin kahden sipulin leivän, jonka reseptin loihdin omasta päänsisäisestä keittokirjasta. Jäin illalla vielä miettimään, miten voisin hyödyntää tuota mestariteosta aamullakin. En halunnut tehdä tavallisesti leipää margariinilla, joten keksin hyödyntää parvekepuutarhani antimia. Niistä syntyikin herkullinen taideteos, joka kantaa nimeä tomaatti-bruschetta. :)

Valmis mestariteos.

Valmistukseen käytin hyödyksi Yhteishyvän reseptiä. Muokkasin reseptiä omaan makuun sopivammaksi ja saatte seuraavassa mun muokatun reseptin.

Tomaatti-bruschettat 

Ainekset kolmeen annokseen

3 viipaletta vaaleaa leipää

Paistamiseen öljyä

Tomaattiseokseen

3 kpl kirsikkatomaatteja

8 basilikanlehteä

6 lehteä oreganoa

2 ruohosipulin vartta

1 valkosipulinkynsi

Puolet pienestä chilistä/maun mukaan

1 rkl tummaa balsamikastiketta

Ripaus suolaa, mustapippuria, sokeria

Tarjoiluun

6 pientä basilikanlehteä

6 rucolanlehteä

2 ruohosipulin vartta

Hieman tummaa balsamikastiketta

Viipaloi tomaatit neljään osaan ja laita ne pieneen astiaan. Lisää sekaan hienonnettu basilika, oregano, valkosipulinkynsi sekä puolet chilistä hienonnettuna. Lisää vielä hienonnetut ruohosipulin varret sekä tumma balsamikastike. Mausta ripauksella suolaa, sokeria ja mustapippuria. Sekoita kevyesti. Anna tekeytyä leipäviipaleiden paistamisen ajan.

Paista leipäviipaleet öljyssä rapeiksi.

Levitä paistetulle leiville tummaa balsamikastiketta ja asettele 2 rucolanlehteä/viipale. Levitä tomaattiseos leivälle. Koristele annos basilikanlehdillä ja ruohosipulilla.

Hyvää ruokahalua!

♥: Terhimaria

Summer edition

Tiistaita toverit! Onnistuin jotenkin poistamaan juhannukseen liittyvän kirjoitukseni, jonka jo kerran julkaisin. Näppärältä onnistuu näköjään mikä vain. :D Mutta nopeimmat ehtivät lukaista mun terkut ja nyt keskitytään tämänhetkisiin fiiliksiin elämästä. Jos nyt silti pähkinänkuoressa; Juhannus sujui selkäkivuissa, mutta pitkälti Pokémonia pelatessa ja sarjakoukkuun joutumisessa. Fiilis oli kaikkineen melko ahdistava, mutta hetkittäin olin onnellinen etten ole telttailemassa kipeän selkäni kanssa. Kaikkineen juhannus saa arvosanan 3/10, ei mielellään enää ikinä uudelleen tällaista! Paluu tähän hetkeen!

Mun superkoira. ♥

Ihanaa todeta, että selkäkipu alkaa todella helpottaa! Vielä on iltaisin kuumottava alaselkä ja hieman kipuja havaittavissa päivän menojen jälkeen, mutta selkeää parantumista on tapahtumassa. Ehdin jo miettiä surullista kohtaloani selkäkipuineni ja ohi kaikkien mahtavien kesäjuttujen. Alan olla jo innostuneempi kesästä, kun kipu alkaa hellittää otettaan. Tai ainakin tulkitsen niin kahden hieman paremman päivän jälkeen. Tosin eilen aamulla Aino rykäisi mua mukanaan lenkin päätteeksi, että aloin hetkellisesti toivoa kaikkia mahdollisia keinoja lopettaa tämä jatkuva kipuilu. Ajattelin silti kokeilla huomenna hierontaan menoa, jos siellä vaan onkin todellinen jumiutuma.

Edelleen harmittaa kotona kökkiminen, mutta olen sitä yrittänyt työstää mielessäni. Mun kesä alkaa vielä selkäkivun helpotuttua ja siitä tulee paras kesä ikinä! Olen hahmotellut kesän bucket listiä ja oon pitkälti yrittänyt täyttää listaa sellaisilla toiminnoilla, jotka voin tehdä myös itsekseni. Oon mielestäni melko huono innostajana (tästä voi tietysti ihmiset olla eri mieltä) ja siksikin päätin varautua sellaisin jutuin, että saan ne toteutettua myös vain oman itseni seurassa. Tässä ehkä tulee esille taas lähes itsekseen vietetty kuukausi, kun epävarmuus kulminoituu tähän pisteeseen. Osa näistä on jo toteutettu, mutta tässä teille mun bucket list - summer edition.

- Rullaluistele
- Käy yöuinnilla
- Perusta yrttitarha (perustettu ♥)
- Metsästä Pokémoneja (done!)
- Käy huvipuistossa
- Bloggaa (done :))
- Tutustu uusiin tyyppeihin
- Värjää hiukset
- Käy uimassa
- Mene yksin keikalle
- Kävele Ruissalossa (done, mutta we will see again!)
- Lue kirja
-  Ota lävistys
- Festaroi
- Mene piknikille
- Nuku päiväunet (tää on niin jo suoritettu!)
- Nauti auringosta
- Mene mökille
- Lähde extempore-reissulle
- Tee saunavihta
- Jokiranta-kävely

Eikös siinä ole listaa kerrakseen? Ja todella parasta on se, että tämän listan toteuttaminen ei vaadi kuin itseltä seikkailumieltä, mutta on osittain toteutettavissa myös kaverin kanssa. Tästä tulee paras kesä ikinä!

♥: Terhimaria

Nro. 23

Huomenta ja ihanaa sadepäivää! Mitään laskematta, tänään eletään selkäkipujen kanssa päivää numero 23. Alkaa jo kyllästyttää jatkuva lääkärissä juokseminen ja diagnoosittomuus. Tai olen joka lääkärikäynniltä saanut diagnoosin, joka on sama kuin edellinen. Eilinen käynti taisi olla näistä kaikista nöyryyttävin, kun koin ettei mua oteta tosissaan. Lääkärin toteamus siitä, ettei kuvaaminen auta, oli mulle ehkä liikaa. Uusittujen reseptien kanssa kotiin apteekin kautta. Jos tämä viikko jo olisi viimeinen kipuviikko? #toiveikas

Jokainen lääkäri on sanonut samaa; ei mitään vakavaan viittaavaa, liiku ja syö lääkkeitä. Eilen sain kuntouttavia harjoituksia lääkityksen kaveriksi. Enkä tiedä onko tarkoituksenmukaista syödä tulehduskipulääkkettä kolmatta viikkoa? En tiedä, mitä mun pitäisi sanoa tai tehdä. Alan olla täysin neuvoton. Kokonaisvaltaista kipua, joka alkaa käydä mielenterveyden päälle. Tietääkö joku sen tunteen, kun jää kaikesta paitsi? Mun arki on sitä nyt. Olen väkisin yrittänyt mennä töihin ja päästä takaisin arkeen kiinni, mutta 15 minuutin istumisen jälkeen selkä huutaa apua ja mun sielu itkee verta. Autolla ajaminen on ollut myös haastavaa, mikä osakseen kertoo siitä etten ole kunnossa. Voisiko joku tulla pelastamaan minut näiltä kivuilta?

Ja kyllä, en ole hautautunut sängyn pohjalle vaan oikeasti myös liikkunut. Ainon lenkittäminen on aina itsessään haastavaa ja yllätyksiä täynnä. Joka kerta saa jännittää sitä, vetäiseekö Aino hajun perään ja nytkäyttää selän. Lääkärin mukaan selkä ei voi mennää enää pahemmaksi, joskin epäilen tätä lausetta. Mutta sitä todistusaineistoa perjantailta, kun oltiin kunnon kävelyllä Ruissalon ihanissa maisemissa. Nautin älyttömästi vaikka kotona selkä itki ja jalat kaipasivat jalkakylpyä. ♥

Nyt mun on aika yrittää päästä sinuiksi tän kivun kanssa, kun on maailman hankalinta olla hyvällä tuulella. Ainakin yritän olla positiivinen ja toiveikas, että tämä menee joskus ohi. Voiko Noidannuoli todella kestää kolmesta neljään viikkoa?

♥: Terhimaria

Tasapaksu arki

Ajattelin ensimmäisenä kertoa teille tilannepäivityksen viime vuoden askarruttavista asioista. Loppuvuoden askarruttaviin kirjoituksiin palaaminen oli ihan hauskaa, tosin aistin edelleen sen paniikin kirjoitusten taustalta. Nyt asiat ovat selkeämpiä ja paniikille voi vähän nauraakin. Siirrytään siis kuulumisiin, jotta tekin ymmärrätte miksi tämä tuntuu huvittavalta.

Viime vuoden marraskuussa tuskailin ja kipuilin paljon avoimena olevaa tulevaisuutta. Suurin kipupiste oli epävarma työpaikka. Sain siis lomailla joulukuun eikä loma tullut yhtään huonoon saumaan. Joulukuun puolessa välissä työkuviot selkenivät - siis keskellä mun lomaa. Mun ei tarvinnutkaan vaihtaa työpaikkaa vaan sain vakituisen pestin senhetkisestä työstä (joka on samalla se nykyinen työ)! Olin häkeltynyt, onnellinen ja helpottunut. Olen niitä edelleen, kun saan tehdä työtä, josta oikeasti tykkään. <3

Juhlamalja vakituiselle työlle!

Joulukuussa olleen loman aikana havahduin kotini ahtauteen. Asiaan vaikutti olennaisesti veljeni majailu mun luona eikä 30 neliötä ollut ihan sopiva kahdelle ihmiselle ja yhdelle koiralle. Vaikka tiesin veljeni olevan mun luona vain kuukauden (todellisuudessa 2-3 viikkoa). Myös lähestyvä putkiremontti askarrutti, kun tietoa sen alkamisesta ei varsinaisesti ollut. Oli vain ohut tieto sen olevan lähitulevaisuudessa. Sopivasti aprillipäivänä mun tavarat oli jo uudessa kodissa, jossa neliöitä on reilut 20 enemmän. Tykkään tästä kodista paljon ja aion kirjoittaa tästä oman kuvilla varustetun kirjoituksen. Tai kuvata sen videon! :)

Ja uuden kodin sijaitessa eri kaupungissa, oli myös otettava askel aikuisuuteen ja ostettava menopeli. Tästäkin saatte kuulla enemmän myöhemmin, koska ei se aivan mutkaton tapahtuma ollutkaan. Ja juuri niiden mutkien kautta ajelen nyt omalla autolla, joka a) toimii ja b) on juurin munlainen auto. Ainokin on onnellinen, kun saa istuskella auton kyydissä! Ja mä ehkä vielä onnellisempi, kun työmatkaan kuluu enää vain 30 minuuttia edelliset 1,5 tunnin sijaan! :)

Siinä askarruttavimpien kysymysten nykyiset tilanteet. Kuten voi huomata, tasapaksulta tuntuva arki ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö elämässä tapahtuisi mitään! Näiden kuulumisten myötä kohti uusia kirjoituksia! :)

♥: Terhimaria

Yllätys!

Mä oon täällä taas! Se oli tämän kirjoituksen suurin yllätys ja kaikkein tärkein. Ihmeellinen innostuminen Snapchatista, YouTubesta ja Instagramin oudosta virtuaalimaailmasta innosti mut taas etsimään tieni blogin luokse. Ja kyllä, on ollut ikävä. <3

Tietysti tässä on ehtinyt tapahtua ihan hurjasti viimeisimmän kirjoituksen jälkeen ja luonnollisesti haluan kertoa niistä. Viimeinen puolivuotinen on ollut täynnä erilaisia käänteitä, yllätyksiä ja oivalluksia. Arki tuntuu toisinaan ehkä tasapaksulta, mutta jälkeen päin katsottuna elämässä on tapahtunut todella paljon. Olen myös löytäneeni hetkellisesti onnellisuuden, toivottavasti tämä on pysyvää.  Jotenkin näyttää siltä, että kaikki alkaa olla hyvin. Eihän kaikilla osa-alueilla edelleenkään ole balanssia, mutta pääpiirteittäin nautin elämästäni nyt. Ja sehän on yksi hienoimmista asioista! Mutta ajatuksenani on kertoa kertyneistä asioista hiljalleen, enkä ala kaikkea vuodattaa tähän kirjoitukseen.

Oikeastaan innostuminen YouTubesta sai liikkeelle myös villin ajatuksen - voisinko tulevaisuudessa kertoa kaikesta enemmän videoiden muodossa? Elämme jännittäviä aikoja! :)

Nyt mun on aika alkaa luonnostella seuraavia juttuja. Ihanaa olla bäk!

♥: Terhimaria