Ilman kiirettä.

Olen käyttänyt viimeisimmät työmatkat hyödyllisesti lukemalla. Enkä mitä tahansa rakkausromaania (vaikkei niissäkään mitään vikaa ole) vaan Tommy Hellstenin kokoamaa oivallusten polkua, Pysähdy - olet jo perillä teosta. On ihanaa oivaltaa itse elämän pieniä iloja, tosin tässä tapauksessa paljon autettuna. Innostuneena pienistä oivalluksista tajusin, että haluan elää kiireetöntä elämää. Kuulostaa ehkä mahdottomalta, mutta sen tärkeimmät elementit, aito läsnäolo ja keskittyminen, eivät vaadi paljoa.

Joka päivä havahdun siihen, että on kiire jonnekin. Milloin töihin, milloin tapaamiselle tai muulle sovitulle menolle. Mitäpä jos vaihtaisi oman ajatusmaailmansa pois tuosta oravanpyörästä ja nauttisi hetkistä? Siitä hetkestä, jota nyt elää ja olisi kiitollinen juuri siitä? Olen harjoittanut tätä heräämällä aikaisin ja varaamalla aikaa itselleni. Kiireettömyyden harjoittelu ei ole helpointa, mutta uskon sen palkitsevan ihmislapsen lopulta. Miksi pitäisi olla kokoajan kiire jonnekin?

Yhteiskunta, jossa elämme, mielestäni ruokkii kiirettä. Ajatellessani asiaa siltä kantilta, että on eräpäivät, hakemusten määräpäivät, aikataulutetut työ- ja kouluajat, aikatauluja siellä ja täällä. Miksei nykyihminen osaa pysähtyä nauttimaan hetkestä? Suurin syy siihen löytynee juuri kaikkien aikataulutettujen asioiden ääreltä - ja meidät on opetettu siihen. Usein itse havahdun tähän silloin, kun ei ole kiire mihinkään. Se autuas olo, stressitön hetki, on usein pilattu sillä, että havahtuu stressaamaan: olenko unohtanut jotain, kun ei ole kiire? 

Toiset uskovat kiireen ja aikataulutetun arjen sopivan itselleen. En vähättele tätä ajatusta, mutta uskon sen olevan myös opittua. Kukapa uskaltaisi omalta mukavuusalueeltaan ulos, kun on oppinut seuraamaan aikatauluja ja siintämään niiden mukana paikasta toiseen. Varsinkin, kun edessä olisi tuntematon ja pelottava kiireettömyys. Ainakaan itse en halua eläkepäivilläni muistella ainaista kiirettä ja stressiä siitä, miten on jostain myöhässä. Siksipä päätin pyrkiä luomaan kiireettömän arjen itselleni. :)

Panostakaa läsnäoloon, siihen hetkeen jota elätte ja tietoisuuteen omasta itsestä. Keskittykää puhelimen sijaan vastapäätä istuvaan ystävään ja nauttikaa ainutlaatuisesta hetkestä. Stressiä kasaantuu ilman sen luomista, joten tehkää asioita joista todella nautitte. Pienestä on hyvä aloittaa - varaa siis päivästäsi yksi hetki kiireettömyydelle ja olkaa tietoisesti läsnä itsellenne. Tuon ihanan persoonan kanssa elätte jokaisen päivän jokaisen hetken, antakaa sen hetki nauttia. ♥

♥: Terhimaria